On kaksi asiaa, jotka saavat pääni pysymään kasassa -- liikunta ja kirjallisuus. Tänään puhun hiukan kirjoista. Olen hyvin kaikkiruokainen lukija. Oikein tyypillinen suomalainen kirjallisuusharrastaja siinä mielessä, että Sinuhe, egyptiläinen on lempi kirjani. Olen lukenut sen kahdesti, ja kuunnellut lisäksi kuunnelmaversion, joka on aivan huippu.
Psykologisia kirjoja luen myös paljon, erityisesti omen elämäni pattitilanteissa. Tällaiseen minä sain harrastusystävältä vinkin, joka auttoi: Susan Forward: Miehet, jotka vihaavat naisia, naiset,jotka rakastavat heitä. Monen kirjassa esiintyneen naisen tarina muistuttaa omaani.
Viime viikonloppuna flunssan kourissa lojumistani helpotti Jojo Moyesin koskettava viihderomaani Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Kirja käsittelee uskottomuutta hyvin kauniilla tavalla eikä loppukaan ole ylionnellinen.
Kirjat voittavat myötäkulkijoina ihmisen monesti. Huono kirja saa sisuuntumaan: ei noin, vaan näin. Hyvä kirja saa hykertelemään ilosta tai pomppimaan oivalluksen riemusta tai itkemään kun kirjan kertoja tai tapahtumat osuvat omiin herkkiin kohtiin.
John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe oli vain muuten aivan käsittämättömän itkettävän hyvä kirja. Ymmärsin jopa leffasta jotakin kuulon varassa, kun olin lukenut kirjan.
Tällä hetkellä minulla on tasapainoinen fiilis, ja siksi onkin vaikea päättää, mitä seuraavaksi lukisin. Tekee vain mieli sännätä keväisille kävelyteille omien ajatusten seuraan.
